Kadotettu paratiisi

Kulttuurivandaalin suomennos teoksesta Paradise Lost

Tämä päivä oli taattu olemaan elämäsi paras päivä. Viisi kuukautta sitten osallistuit arvontaan kunniasta viettää päivän Fubukin seurassa ja kuukausi sitten itsemurhayksiösi postiluukusta tipahti lattialle voittokirje. Siitä lähtien olet pikkutarkasti suunnitellut tuon kohtalon päivän yksityiskohtia, sillä mitään ei saanut jäädä sattuman varaan. Aioit pitää huolta siitä, että sekä sinä että Fubuki nauttisitte tuosta päivästä sydämienne pohjasta. Kaikki tuntui taianomaiselta unelta kunnes se päivä viimein koitti.

Hakiessasi Fubukia lentokentältä hän hyppäsi autoosi reippaan konnichiwan säestämänä. Hän hymyili leveästi hatussaan, jota koristi Suomen lippu. Vastasit erinomaisella japanilla (suorita toistosi) kysyen, että oliko hänellä kenties nälkä niin pitkän lennon jälkeen. Fubuki loisti kuin Naantalin aurinko.
— Nihongo jouzu! (Tästä lähtien kaikki vuoropuhelut ovat suomennettu) Kyllähän tässä purilainen kelpaisi, hiukoo muuten aivan saakelisti.
— Selvä homma, kaveri.
Lentokentällä olisi ollut kyllä Hesekin, mutta vakaumuksellisen turkulaisvastaisuutesi vuoksi päätit viedä Fubukin kauempana sijaitsevaan Mäkkäriin. Onneksi sinnekään ei kuitenkaan ollut kuin kilsa tai pari Helsinki-Vantaalta. Matkaa ei ollut hirveästi, mutta jonoa sen sijaan oli sen verran, että ruoan tilaamisessa kesti ikuisuus. Päästyänne viimein autokaistan luurille Fubuki alkoi korvat nykien julistamaan vaatimustaan.
— Big Mac! Big Mac!
Luonnollisesti tilasit kaksi Big Maciä Kaverille.

Mäkkärin parkkipaikalla Fubuki veti Big Macejään naamaan äärimmäisellä riemulla.
— Namskis, namskis, purilaista! hän toisti jokaisen haukkasun jälkeen ja jatkoi taas syömistä.
Olit varsin yllättynyt siitä millaista tahtia Fubuki hotki purilaisiaan, mutta sillä ei ollut mitään väliä, sillä kaikki oli menossa suunnitelmasi mukaisesti. Fubukin nielaistua viimeisen palan purilaisestaan hän röyhtäsi ennen kuin ehti peittämään suunsa ja pyysi anteeksi. Kerroit ettet pistänyt pahaksesi ja tiedustelit hänen halukkuuttaan kokeilla ”pitkää purilaista”.
— Pitkää purilaista? hän kysyi.
Selitit että kyseessä oli hampurilainen, jossa ”sämpylä” oli litteä läpyskä, jonka sisälle täytteet käärittiin. Innostunut kettu antoi sinulle iloisesti myöntävän vastauksen. Kasvoillesi pääsi salakavalasti virne, jonka kätkit Fubukin katseelta parhaasi mukaan, sillä se olisi saattanut paljastaa katalat taka-ajatuksesi. Kaikki meni keikakun mukaisesti (suomentajan huomautus: keikaku tarkoittaa suunnitelmaa). Kaasu pohjassa kaahasit parkkipaikalta moottoritielle. Suunnitelmasi viimeisen osan toteuttamiseksi sinun täytyi kuskata Fubuki pääkaupunkiseudun ankeimmille mestoille. Kuukauden mittaisen tutkimustyösi ansiosta tunsit joka ikisen kebab-paikan hygieniastandardit kehä kolmosen sisällä. Tietysti veit Fubukin Eviran pahimpaan painajaiseen.

Parkkeerasit autosi erään kebab-paikan parkkipaikalle Fubukin hämmennykseksi. Hän kysyi miksemme voineet mennä autokaistalle, johon naurahdit, ja selitit ettei täällä sellaista ole. Astuessanne ovesta sisään Fubuki vaistonomaisesti tarrautui sinuun kiinni nähdessään rähjäisen karvakäsikebabbilan tilat. Valot syttyivät ja sammuivat, valkoiset seinät olivat kellastuneet, ammoniakki täytti ilman, ja telkkarissa pyöri jalkapallo-ottelu, johon yksikään ruokailija ei sen kummemmin kiinnittänyt huomiota. Tunnelmalla ei ollut samalla tavalla väliä sinulle kuin nousevan auringon maan siistiyteen tottuneella ketulla. Tiskillä tilasit kuusi isoa rullakebabia, jokainen Fubukille. Istuitte alas ja hetken kuluttua sapuskat, jotka valmistettiin aina vähän liian nopeasti, saapuivat pöytäänne ja kehotit Fubukia nauttimaan ateriastaan. Hän katsoi sinua hämmentyneenä.
— Musta vähän tuntuu, että tässä on liikaa mulle.
— Älä huoli, nämä pitkät purilaiset eivät ole kovin täyttäviä.
— Ootko varma?
— Satavarma. Senkun vaan nakkaat kitaan.
— Okei.

Fubuki piti rullakebabia nenänsä edessä ja nuuskaisi sitä muutaman kerran ennen kuin hän haukkasi palan ja loisti taas kuin Naantalin aurinko. Ei ollut epäilystäkään, että hän rakasti rullakebabia. Hän hotkaisi loput rullakebabit kidastaan alas kevyesti.
— Maistuiko? kysyit.
Fubuki nyökkäsi.
— En oo ikinä kokenut näin tajunnanräjäyttävää makumaailmaa yhdessä setissä. Hei, saiskohan täältä muuten vielä niitä Guran nachoranskiksia, mitä oli rajatusti tarjolla jonkin aikaa?
— Se oli Taco Bellissä ja ne on vedetty pois sieltä jo aikoja sitten, mikä on kyllä kieltämättä valtava sääli, sillä ne nachoranskikset oli suorastaan ulvottavan maittavia. Uuuuuooooohhhhh.
— Uuuuuuoooohhhhhhh.
— Just tolleen. No mutta Fubuki, musta tuntuu, että nyt ois aika näyttää sulle lisää Suomen ihmeitä.
— Okei!

Poistuttuanne Fubuki oli jo suuntamaassa kohti autoasi, mutta sinä kävelit täysin toiseen suuntaan.
— Eikös meidän kannattaisi mennä autolla? hän huudahti.
— Ei suinkaan. Pitkän purilaisen jälkeen on hyvä aina polttaa kaloreita; se on terveellistä.
— Aijaa.

Fubuki otti sinut nopeasti kiinni ja yhdessä lähditte tallaamaan kaupungin loskaisia katuja. Lenkkinne eteni mukavasti tovin, mutta sitten Fubukin vatsa alkoi murisemaan ja hänen piti pitää itsestään kiinni. Suunnitelmasi oli saavuttamassa huipennuksensa. Kysyit, että mikä hätänä ja Fubuki vastasi, että hänen täytyi päästä vessaan välittömästi, sillä nyt oli todella kiire. Sanoit, että lähellä ei ollut ainuttakaan liikettä, joka päästäisi asiakkaita vessoihinsa joten ehdotit, että menisitte jollekin kujalle. Fubuki suostui ja kiirehtien ryhdyitte etsimään sopivan hämärää kujaa ja lopulta löysitte näyttämön valmistelemasi esityksen kohokohdalle. Asetuit selällesi makuulle ja lausuit repliikkisi, jonka jälkeen viimein saisit odottamasi loppuratkaisun mestariteoksellesi.
— Fubuki, Suomessa on laitonta ulostaa julkisissa tiloissa. Siispä sinun on ulostettava suuhuni, jotta vältymme ongelmilta.
— Ööh, tuota, oletko nyt aivan varma?
— Kyllä. Olkoon se osoitus lojaaliudesta, jota faninasi tunnen sinua kohtaan.
— Okei, kiitos kaveri.

Fubuki veti housunsa nilkkoihin ja asettui kyykkyyn kasvojesi ylle. Tuijotit himosta verestävin pyörein silmin hänen sykkivää vaaleanpunaista perseenreikäänsä. Hän pieraisi ja pistävä haju tunkeutui sieraimistasi sisään. Et enää pystynyt hallitsemaan virnettäsi. Fubuki paskansi suuhusi suihkuten haisevaa ruskeaa litkua, jonka seassa oli lihanpaloja, värjäten puolet naamastasi paskanruskeaksi. Pureskelit rivakasti kiinteät palat ennen kuin nielaisit loput ja sitten valmistauduit vastaanottamaan tykistön seuraavaa tulitusta, joka saapui odotettua varhemmin. Tällä kertaa ripulivirtaus jatkui pidempään täyttäen suusi iljettävällä liemellä. Kurlutit sitä soppaa suussasi nautiskellen ripuliaromeista. Se sisälsi hienovaraisia vivahteita jalapenosta, aurajuustosta ja muista rullakebabin mauista, joita niin rakastat. Lastin nielaistuasi valmistauduit seuraavaan erään, jonka tiesit jo etukäteen olevan vuosisadan jytky, siispä asetit huulesi Fubukin ketunkolon ympärille ja kumosit kurkkuusi hänen perseestään pursuavan ihanan vanukkaan. Paskavirtauksen viimein tyrehdyttyä päästit irti ja haukoit happea. Fubukin pepusta päässyt pieni pörähdys viestitti, että enempää ei olisi enää tiedossa. Jynssäsit kielelläsi hänen perseensä puhtaaksi ennen kuin kaavit kaiken yli läikkyneen litkun naamaltasi takaisin suuhun. Nuollessasi sormiasi puhtaaksi havahduit Fubukin itkuun. Ennen kuin ehdit sanoa hänelle mitään hän veti housunsa takaisin jalkaan ja lähti tiehensä jättäen sinut ypöyksin. Mädän paskan maku viipyi vielä suussasi, mutta sillä ei ollut mitään väliä. Nostit kakkakruunulla seppelöidyn pääsi ylväästi kohti huomista.